Edith Tuomi

Pori, 27.1.1907 - 1993
Tehdastyöntekijä, soitin viulu
Mestaripelimanni v. 1976

Edith Meliitta Tuomi, o.s. Lindfors, syntyi 11-lapsisen perheen seitsemäntenä. Hän oli jo 14-vuotiaana pikkupiikana Porissa, sittemmin myös Hämeenkyrössä ja Ulvilassa maalaistalon piikana. Vuonna 1924 hän siirtyi kaupunkimiljööseen Poriin, josta tuli myöhemmin hänen vakituinen asuinpaikkansa. Puoliso Aarne Artturi Tuomi löytyi myös Porista vuonna 1928. Edith työskenteli mm. Isosannan sahalla sekä tekstiilitehtailla ja laatikkotehtaalla. Hän oli erityisen innostunut ammattiyhdistysasioista ja myös muusta yhdistystoiminnasta, vaikkei itselleen luottamustoimia ottanutkaan. Laatikkotehtaalta Edith jäi sairaseläkkeelle vuonna 1965; seuraavana vuonna hän jäi leskeksi.

Monet Edith Tuomen musiikillisista taustatiedoista on selostettu hänen veljestään Arvo Lindforsista puhuttaessa (ks. artikkeli Arvo Lindfors). Ensimmäiset talkoosoittonsa Tuomi soitti isänsä kanssa hieman toiselle kymmenelle ehdittyään. Ensimmäinen aktiivinen soittokausi ajoittuu kauteen 1924-27. Tällöin Tuomi soitti erityisen paljon Anton Santalan kanssa häitä ja muita tanssitilaisuuksia. Välikausi 1928-1968 oli musiikillisesti hiljaisempaa. Tänä aikana Tuomi osallistui yksin kansansoittokilpailuihin vuonna 1946 sekä toimi Ruosniemen työväenyhdistyksen kansantanssikerhon ohjaajana ja säestäjänä, osallistuen ryhmän kanssa useisiin kilpailuihin. Muutoin hän ei ottanut viulua käteensä kuin satunnaisesti. Vasta eläkkeelle siirryttyään hän meni mukaan Porin eläkeläispelimanneihin ja aloitti uudelleen soittajan uransa, Uudelleen perustetuissa Lindforsin pelimanneissa Edith soitti aktiivisesti 1970-luvun alusta aina 1990-luvulle saakka. Lisäksi hän oli anisyhtye Amatsoonien (tilapäisyhtye eri kansanmusiikkijuhlilla) keskeisiä soittajia. Tuomi toimi kouluttajana useilla kursseilla, olipa hänellä yksityisoppilaitakin Porin musiikkiopistossa. Soittoperinnettä on suvussa jatkanut mm. tyttärenpojan tytär Minna Kevätkylä.

Edithin ohjelmistoon kuuluu paljon lauluja ja isän soitteita. Innokkaana laulajana hän myös esiintyi paljon eri tilaisuuksissa. Hän osallistui mielellään monenlaisiin valtakunnallisiin tilaisuuksiin ja sai sieltä lisää ohjelmistoa itselleen. Noin 70% Tuomen äänitetystä ohjelmistosta on satakuntalaista kotipuolen musiikkia, loput valtakunnallista tanssi- ja kansanmusiikkia. Omia sävellyksiä Edithillä on pari kappaletta: valssi Surkeelammen uni (muisto kotiseudulta) ja Tuohipapin polkka. Näitä ei ole julkaistu.

Koska soittamisessa oli pitkähkö tauko, Tuomen soittotyyli ei ollut niin vakiintunut uuden soittokauden aikana. Hän seuraili veljensä Arvon soittoa ja pyrki toteuttamaan musiikkinsa samalla tapaa. Isän vanha tyyli alkoi myöhemmin tulla esiin myös Edithin soitossa. Verrattuna Arvon soittotyyliin Edith käsittelee viuluaan pehmeämmin sekä pyöreämmin, ja soitto on tempoltaan hieman hitaampaa, jopa juhlavampaa. Jousen käyttö on myös pidempää.

Edith Tuomi oli Suomen kansanmusiikkiyhdistyksen, Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen ja Pelimannikillan aktiivinen jäsen. Lisäksi hän on käynyt ahkerasti lukuisilla kansanmusiikkijuhlilla, erityisesti Kaustisella ja Satakunnassa. Pori Jazz –festivaaleillakin Lindforsin pelimannit olivat soittamassa 1970-luvulla. Tuomelle on myönnetty pelimanniarvonimiä hyvin runsaasti: mestaripelimannin titteli myönnettiin 1976, Pelimannikilta nimitti hänet ensin valtapelimanniksi 1975 ja kunniapelimanniksi 1987. Suomen kansanmusiikkiliitto kutsui Edith Tuomen oltermanniksi hänen täyttäessään 80 vuotta. Tuomen haastatteluja ja äänitteitä on toistakymmentä tuntia mm. SKS:n äänitearkistossa, Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen laitoksella, Yleisradiolla ja Kansanmusiikki-instituutissa. Lisäksi Satakunnan kansanmusiikkiyhdistys on tallentanut hänen soitteitaan. Soittoa on kuultavissa julkaisuilla Satakuntalainen purppuri (SFLP 8539) ja Kaustinen soi (SFLP 8514). Hänestä on tehty myös pari televisio-ohjelmaa: Iloelämästä varpuspolskaan (TV1, 1972) ja Edith Tuomi (TV2, Pori, 1974). Lindforsin sisarusten ohjelmistoa on lisäksi nuotteina julkaistu nimikkeillä Pelimannien säveleitä Satakunnan ”Markkujen maasta”. V kokoelma soitteita kansansoiton harrastajille, 1979 ja Satakuntalaissi soittoi ja veisui I, 1982. Monet yhtyeet ovat myöhemmin omaksuneet Lindforsin sisarusten ohjelmistoa ja esittäneet sekä levyttäneet sitä, mm. Hyytiälän pelimannit, Kyläpelimannit ja Porimannit.

Antti Koiranen
teksti alun perin kirjasta Mestaripelimannit (KIJ-33, 1992), muokannut Santeri Kaipiainen